mokottaa

See also: mököttää

Finnish

Etymology

Proto-Finnic *mokka (“lip”) +‎ -ottaa

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmokotːɑːˣ/, [ˈmo̞ko̞t̪ːɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -okotːɑː
  • Syllabification(key): mo‧kot‧taa
  • Hyphenation(key): mo‧kot‧taa

Verb

mokottaa (dialectal)

  1. alternative form of mököttää

Conjugation

Inflection of mokottaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. mokotan en mokota 1st sing. olen mokottanut en ole mokottanut
2nd sing. mokotat et mokota 2nd sing. olet mokottanut et ole mokottanut
3rd sing. mokottaa ei mokota 3rd sing. on mokottanut ei ole mokottanut
1st plur. mokotamme emme mokota 1st plur. olemme mokottaneet emme ole mokottaneet
2nd plur. mokotatte ette mokota 2nd plur. olette mokottaneet ette ole mokottaneet
3rd plur. mokottavat eivät mokota 3rd plur. ovat mokottaneet eivät ole mokottaneet
passive mokotetaan ei mokoteta passive on mokotettu ei ole mokotettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. mokotin en mokottanut 1st sing. olin mokottanut en ollut mokottanut
2nd sing. mokotit et mokottanut 2nd sing. olit mokottanut et ollut mokottanut
3rd sing. mokotti ei mokottanut 3rd sing. oli mokottanut ei ollut mokottanut
1st plur. mokotimme emme mokottaneet 1st plur. olimme mokottaneet emme olleet mokottaneet
2nd plur. mokotitte ette mokottaneet 2nd plur. olitte mokottaneet ette olleet mokottaneet
3rd plur. mokottivat eivät mokottaneet 3rd plur. olivat mokottaneet eivät olleet mokottaneet
passive mokotettiin ei mokotettu passive oli mokotettu ei ollut mokotettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. mokottaisin en mokottaisi 1st sing. olisin mokottanut en olisi mokottanut
2nd sing. mokottaisit et mokottaisi 2nd sing. olisit mokottanut et olisi mokottanut
3rd sing. mokottaisi ei mokottaisi 3rd sing. olisi mokottanut ei olisi mokottanut
1st plur. mokottaisimme emme mokottaisi 1st plur. olisimme mokottaneet emme olisi mokottaneet
2nd plur. mokottaisitte ette mokottaisi 2nd plur. olisitte mokottaneet ette olisi mokottaneet
3rd plur. mokottaisivat eivät mokottaisi 3rd plur. olisivat mokottaneet eivät olisi mokottaneet
passive mokotettaisiin ei mokotettaisi passive olisi mokotettu ei olisi mokotettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. mokota älä mokota 2nd sing. — —
3rd sing. mokottakoon älköön mokottako 3rd sing. olkoon mokottanut älköön olko mokottanut
1st plur. mokottakaamme älkäämme mokottako 1st plur. — —
2nd plur. mokottakaa älkää mokottako 2nd plur. — —
3rd plur. mokottakoot älkööt mokottako 3rd plur. olkoot mokottaneet älkööt olko mokottaneet
passive mokotettakoon älköön mokotettako passive olkoon mokotettu älköön olko mokotettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. mokottanen en mokottane 1st sing. lienen mokottanut en liene mokottanut
2nd sing. mokottanet et mokottane 2nd sing. lienet mokottanut et liene mokottanut
3rd sing. mokottanee ei mokottane 3rd sing. lienee mokottanut ei liene mokottanut
1st plur. mokottanemme emme mokottane 1st plur. lienemme mokottaneet emme liene mokottaneet
2nd plur. mokottanette ette mokottane 2nd plur. lienette mokottaneet ette liene mokottaneet
3rd plur. mokottanevat eivät mokottane 3rd plur. lienevät mokottaneet eivät liene mokottaneet
passive mokotettaneen ei mokotettane passive lienee mokotettu ei liene mokotettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st mokottaa present mokottava mokotettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st mokottaakseni mokottaaksemme
2nd mokottaaksesi mokottaaksenne
3rd mokottaakseen
mokottaaksensa
past mokottanut mokotettu
2nd inessive2 mokottaessa mokotettaessa agent4 mokottama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st mokottaessani mokottaessamme
2nd mokottaessasi mokottaessanne
3rd mokottaessaan
mokottaessansa
negative mokottamaton
instructive mokottaen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form mokottaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive mokottamassa —
elative mokottamasta —
illative mokottamaan —
adessive mokottamalla —
abessive mokottamatta —
instructive mokottaman mokotettaman
4th3 verbal noun mokottaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st mokottamaisillani mokottamaisillamme
2nd mokottamaisillasi mokottamaisillanne
3rd mokottamaisillaan
mokottamaisillansa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.